PuB 2 - Hurjat
70-41
(44-17)
Ei ollut kolmen voiton helsinkiläiskuusikosta kaksitoistapäisen kakkospupin kaatajaksi.
Avausneljännes, jota vaikkapa aivopierujaksoksi kutsuttakoon, jännitettiin suurta salia. Kaikenlaista väsättiin: Lasse Vuorinen syötti korilevyyn, lahjoitti pallon vastustajalle ja pani kertaalleen helaksi; Jani Postareff nakkasi kaksi varmaa set-uppia ohi hänestä, Petu Mattila muussasi pari tarpeetonta virhettä... Kaikenlaista väsättiin. Kypsä, kuusimiehinen Hurjat pysyi pitkään kelkassa, vaikka homma menikin väsyneeksi kävelyksi jo viiden minuutin kohdalla. Tilanteessa 7-7 vierailija kävi hakemassa happea aikalisältä. Ainoa äijä, joka kentällä juoksi, oli Ville Reponen, joka heitti avauskympillä kelvolliset kuusi pojoa. Vuorinen tehtaili jaksolla kahdeksan, Jani Postareff, Miika Koskinen ja Matti Heikka kaksipisteisen per sierainpari. Hurjat heitteli vaparinsa harakoille, ja tunkkainen ykköserä päätettiin lukemissa 20-11.
Kakkosjakson alkuun osui yksittäinen kohokohta: Vuorinen pamautti kolmipisteisen levyn kautta verkon perille. Kotiyleisö (yhdeksän katsojaa) sanoi: "Jepa." Heti perään Postareff jyräsi korin alla itselleen ensin viisi hyökkäyslevypalloa ja sitten viimein korisuorituksen. "Tero eteen - Esa taakse", sanoi Esa Reponen katsomossa. Tämä vitsi villitsi Aapo Nuutisen, joka poikkesi tuuppaamassa yhden kappaleen puolittain onnistuneita and one -prosesseja (vapari ei osunut), minkä jälkeen Vuorinen täräytti kovin kaukaa ottelun neljännen (!) kolmosensa. Peli oli ehtinyt vanheta vasta vartin verran. Hyvinkään Pontevan kasvatti Heikan Matti pani siihen perään tyylikkään korilleajon inessiiviin (sanonta Riihimäeltä 1980- ja -90-lukujen taitteesta), sitten Koskinen toisen mokomaisen, ja peli taisikin olla sillä kukko (tilanteessa 34-15), sillä vihreäpaitaiset Hurjat alkoivat toistaa mantraa aikalisä, aikalisä, aikalisä. Nyt sarjataulukossa vallitseva tasoero alkoi toden teolla näkyä (PuB kolmas, Hurjat kolmanneksi viimeinen)! Sekä Postareff, Heikka että Koskinen ilahduttivat korinaluspyrkimyksillään; kyseisestä positsioonesta herui aina joko kakkoskuppi tai vaparipari. Ville Reponen sai kolmoshelansa anteeksi pussittamalla heti perään onnistumisen. Viimeisen sekunnin kiposta vastasi Matti Heikka, joka sai yrittää kyseistä koria useita kertoja, sillä tuo viimeinen sekunti kesti arviolta seitsemän sekuntia. Se oli ihmeellinen sekunti - tuntui loputtomalta. Siellä se Heikka, korin alla, pyöreä rengas tähtäimessään, Heikka-Matti, yrittää ja yrittää kunnes vihdoin palkintonsa tykönsä lunastaa. Puoliaikatauko vihellettiin alkaneeksi tilanteessa 44-17.
Kolmannella kymmenminuuttisella työstettiin koreja laajana rintamana. Reponen aloitti kahdella, Petu Mattila säkitti ensimmäisensä ja Koskinenkin kertaalleen. Tilanteessa 52-22 innostui uudet rillit saanut Nuutinenkin - tuloksena kaksi pistettä. Kotijoukkueen virhetili täyttyi ripeästi, mistä Hurjat rokotti joko kahdella tyylipuhtaalla sukkavaparilla tai sitten rankalla helalla - välimuotoja ei tässä maanantai-illan epätrillerissä tunnettu. "Oisko, SP, joku peli, kun nyt ei tuu mitään aikaseks", ehdotti pelaajavalmentaja Mattila takamies Hakamäelle, kun edellisestä korista oli ehtinyt kulua jo minuutti. Tähän silmäniskuhymiö. Pelejä eli kuvioita ei enää tarvittu - kunhan heiteltiin, viriteltiin tappoaseesta toimintakuntoinen kevään koviin koitoksiin. Kolmosjakso päättyi Hämeenkaaren valotaulun näyttäessä 56-29.
Päätösneljänneksen kohokohta oli Koskisen heitontorjunta ja sitä seurannut syöttö Vuoriselle, joka nosti rauhallisen kahden ja puolen askeleen set up -heitonkorisukan sisuksiin niin kuin peruskoulun koripallo-oppikirjoissa homma opetetaan. Sitten kuului "Aaaaaargh!" kun Vuorinen ajoi korille. "Älä viitti nyt", vastasi Vuorinen filmaajalleen. Tilanteesta ei kehkeytynyt sen suurempaa draamaa. Se oli vain pieni herätys uneliaalle kotiyleisölle, joka oli klo 21:40:een mennessä kutistunut nelimiehikseksi. Meitä oli meitsi, Vuorisen Tapsa, toipuileva Hese Niemi ja Reposen Esa. Eturivin asiantuntijaporukka, jos tahdotaan koko joukkiota puhutella. Välillä Hurjat teki yhden korin, toisinaan kaksi peräjälkeen. PuB:n Mattilan kolmoset eivät uponneet, mutta syötöt lähtivät kuin Hämäläisen Kalevin... ja sitten lähti vaihtopenkille koko äijä, jalkansa loukattuaan. Tilannetta edelsi Nuutisen kakkonen, joka olisi jäänyt ottelun viimeiseksi koriksi, elleivät Jukka Hillo ja SP Hakamäki olisi duunanneet vielä yksittäisiä koreja per jarmo. Ottelu olisi päättynyt matemaattisesti symmetrisiin lukemiin 70-40, ellei Jukka Hillo olisi rikkonut korin alla kymmenen sekuntia ennen peliajan päättymistä ja näin mahdollistanut Hurjien numero kasin yhtä onnistunutta vapaaheittoa. Peli päättyi 70-41, ja sen viimeinen suoritus oli Miika Koskisen suorittama heitontorjunta, ns. Iso Lapio.
Voittoisan joukkueen pistejormat: Ville Reponen 17 (MVP), Lasse Vuorinen 16, Miika Koskinen 8, Matti Heikka 8, Jani Postareff 7, Aapo Nuutinen 6, Jukka Hillo 4, SP Hakamäki 2 ja Petu Mattila 2.
